Istanbul

28.6.-5.7.2014

Calmisto World / Matkat / Istanbul

2.7.2014

Aamulla olo oli jälleen hieman tukkoinen, mikä johtui valvomisesta sekä nautituista juomista. Päätimme improvisoida aamu-uinnit Bosporinsalmessa samantien, sillä Hasanin majoitukseen ei aamiaista kuulunut. Joku paikallinen kaveri istui baarin terassilla eikä ollut uskoa suunnitelmaa. Ei kaiketi ymmärtänyt että vesi riittää uimiseen, hiekkaranta on vain lisäbonus. Laskeuduimme alas rannan tuntumaan, loikimme rantatien yli ja kiipeilimme kivenlohkareiden seassa alas veden luo. Se oli melko lämmintä, mutta pohja oli kauttaaltaan suurten simpukoiden peitossa.

Hetken kuluttua muutama poika ilmaantui kallioille, ja ne ryhtyivät keräämään simpukoita kahteen muovipussiin. Joitain vanhempia turistejakin kävi aamukävelynsä ohessa ihmettelemässä kummallista uintitouhua. Se oli kuitenkin erittäin virkistävää, ja sen päätteeksi alkoi olo tuntua nälkäiseltä. Kävelimme takaisin hotellikadulle ja menimme syömään tuhtia aamiaisen ja lounaan yhdistelmää Rumist-nimiseen paikkaan. Sain jälleen uuden wlanin salasanan, joten nyt minulla oli jo melkein koko katu hallussa; netti toimii jo melko laajalla alueella kun kaikki istuskelumestat ovat kadun varressa vieri vieressä. Evääksi otimme katkarapuja ja jotain kasviksista ja lihasta tehtyä sekoitusta. Ravintola tarjosi vielä lautasellisen jotain chilimössöä, joka oli erinomaista.

Sapuskoiden jälkeen Topkapin palatsiin. Ilma palatsin pihassa seisoi ja aurinko porotti täydeltä terältään jonottaessamme lippuluukulla. Turistien aurinkorasva sekä kiilsi että haisi kauas. Palatsin alueella sain myös ensimmäiset valitukset tupakoinnista, mikä tuntui hieman oudolta. Turkissa lähes kaikkialla poltetaan, oli kieltokylttejä tai ei. Osansa valituksista saivat myös muut turistit, jotka olivat uskaltautuneet tallomaan nurmikolle. Vartija sönkötti huonolla englanninkielellä ettei niin saa tehdä.

Palatsin piha-alue on laaja, ja siellä erilaista nähtävää oli montaa eri sorttia. Alueen kartta olisi ollut kiva, mutta sellaisia ei lippuluukulla jaettu eikä näkynyt muuallakaan. Arvalla tuli kurkisteltua sisään eri paikkoihin, joista ensimmäisenä kolusimme haaremin. Siellä oli autiota, eikä hunnutettuja neitoja näkynyt. Pyhäinjäännöksiä esittelevässä museossa oli pukeuduttava uskonnon edellyttämällä tavalla, sillä nähtävillä oli kaikkea suunnattoman arvokasta. Profeetan partajouhia löytyi niin monesta eri askista, että niiden nyhtämisessä oli ollut jo tekemistä... elleivät sitten olleet tavallisia aasinkarvoja tai jotain muuta vastaavaa. Pelkästään sana pyhäinjäännös saa ainakin allekirjoittaneen yleensä epäilevälle mielelle, esimerkiksi Jeesuksesta on olemassa niin paljon pyhäinjäännöksiä, että niistä voisi koota useammankin Jeesuksen.

Kruununjalokivet ja muiden maiden hallitsijoilta saadut aarteet olivat niin suosittuja, että niiden tutkiminen oli hankalaa. Ihmisiä oli yksinkertaisesti liikaa ja niiden lähettyvillä joutui tönityksi. Nähtävillä oli valtavia timantteja, smaragdeja, sekä muita jalokivin koristeltuja esineitä. Kävimme myös tutkimassa sulttaanin hovin muotia niitä päiviä ajatellen, jolloin perustaisin oman kalifaattini ja haaremini Ilmajoelle. Vanhemmat sulttaanit pukeutuivat pitkiin kaapuihin, viimeisimmät lähinnä tyylikkäisiin univormuihin.

Palatsissa aikaa kului reippaasti, joten palattuamme sieltä rötväsimme baarin terassilla netissä surffaillen. Hasan ja pari naapurissa olevan Siva-ravintolan työntekijää pelasivat pöydässä backgammonia. Silja juoksi kiertävän hedelmien myyjän perään, kun sellainen taapersi kärryineen paikan ohi. Tuoreet kirsikat olivat aika makoisia. Hedelmäukolla myös tuntui käyvän kauppa paremmin kuin toisella kauppiaalla, jonka kärry oli täynnä moppeja sekä muovisia ämpäreitä. Molemmat olivat lykkineet kärryjään alueella aiemminkin.

Minä pyysin vesipiipun ja tällä kertaa mansikan makuista tupakkaa. Heräsi ajatus ostaa samanlainen vehje kotiinkin. Kun tuli puhetta piipun suuresta koosta, Hasan kertoi että mobiilimman version voi helposti rakentaa itse, ja lupasi jopa myöhemmin näyttää miten sellainen tehdään. Viritys kasattiin jalalliseen olutlasiin, sen suulle teipattiin koverrettu omena ja imuputkina käytettiin tavallisia juomapillejä. Pössyt laitettiin omenan sisään ja se peitettiin foliolla kuten normaalissakin piipussa. Viritystä luultiin joksikin oudoksi drinkiksi, josta tulee savua. Muilla kanssaturisteilla riitti ihmeteltävää.

Päätimme siirtyä oikeisiin drinkkeihin, ja nyt baarin listalta tuli kokeiltua muitakin kuin mojitoja. Myöhemmin illalla Hasan antoi meidän tehdä itsekin omia drinkkejä baarissa ja valita niihin tulevat aineet. Filip ja Greet tulivat myös myöhemmin - ilmeisesti jalkapallon innoittamina, sekä vanhempi brittiläinen mies, jonka kanssa puhuimme pitkään saaristoon tekemästämme retkestä. Mies oli erittäin kiinnostunut lähtemään sinne. Sain olla myös DJ aina välillä ja valita musiikkia baarissa soitettavaksi. Useimmat biisit upposivat vaikka olivatkin rokimpaa kamaa kuin mitä Happy Holessa yleensä soi, mutta Cradle of Filth oli Hasanille liikaa, ja mies riensikin hiljentämään volumea kun Her Ghost in the Fog alkoi raikua kadulla.

Myöhemmin yöllä Hasan kävi hieman härskiksi ja ryhtyi kopeloimaan Siljaa. Minä en nähnyt tapausta, mutta saimme aikaan ilmiriidan, jonka aikana Hasan yritti lähinnä kiistää tehneensä mitään. Vaadin huoneen vuokrasopimuksen purkua sekä baarilaskun mitätöintiä, josta syntyi riitaa myös Hasanin ja liikekumppaninsa Harunin välille. Hasan ei olisi halunnut antaa yhtään hyvitystä, mutta lopulta saimme melko suuren osan illan juomista ilmaiseksi enkä joutunut maksamaan kuin jo nukutun yhden yön huoneessa. Ilmeisesti riidat voidaan Turkissa sopia myös rahalla. Hieman käsittämätöntä miehen touhu kuitenkin oli. Vaikka oltaisiin kuinka hyviä kavereita niin ei kuitenkaan emäntiä jaeta kavereiden kesken. Ainakaan Suomessa.

Yöllä kiertelimme sitten kyselemässä alueen muista hotelleista vapaata huonetta, ja lopulta löytyi sopivan hintainen Senatus hotellista. Hotellin 24h respa tosin nukkui, mutta mies saatiin hereille ja pääsimme loppuyöksi nukkumaan.

3.7.2014

Respan äijä kummasteli, miten ja mistä me olimme tulleet yllättäen aamuyöstä hotelliin. Kaveri oli eri kuin yöllä, ja mies kai näki kirjautumisemme kellonajan koneelta. Hetken mietittyäni kerroin suurpiirteiesti öiset taphtumat. Mies vaikutti hämmentyneeltä, mutta keksi kuitenkin kysyä, missä paikassa olimme olleet. Varasin sekä maksoin reissun loputkin yöt, ettei enää tarvitsisi muuttaa. Öitä oli jäljellä vielä kaksi. Söimme tuhdin buffet-aamiaisen hotellin terassilla.

Hotelli oli yllättävän siisti ja näytti tuplasti modernimmalta kuin mikään tähän asti, mutta silti hintataso oli samaa luokkaa kuin kaikissa muissakin majapaikoissa oli ollut. Ilmiö ei ole uusi, sillä olen törmänyt samaan muuallakin. Paikkaa voisi luonnehtia länsimaisten standardien mukaiseksi, löytyi minibaari, telkkari, keskusilmastointi, shampoota, vessapaperia, tulitikkuja, ilmaiset vesipullot sekä vedenkeitin ja teetä. Vessakin toimi kuten Suomessa ja siinä oli oikein kaksi huuhtelua. Kylppärin ja huoneen välinen seinä oli kauttaaltaan savulasia.

Korjasin tilannetta parilla oluella, jotka ostin matkan varrella olleesta marketista. Katujuopottelu on monissa maissa paljon paheksuttavampaa kuin Suomessa, joten etsiydyin hieman syrjäisempään paikkaan portaille istumaan, missä sitten kumosin alas toisen tölkeistä. Jatkoimme basaariin.

Tulin ostaneeksi vesipiipun, sillä niitä kaupiteltiin jo liikkeissä Grand Bazaarin muurin kupeessa. Vehje oli käyttökelpoisen näköinen ja halpa. Tinkasin samaan kauppaan kaikki oheisvermeet ja kolme askia tupakoitakin, myyjän tarjotessa vielä paketin hiiliäkin kaupan päälle.

Toisessa piiputteluvermeitä myyvässä kaupassa oli tarjolla samanlaisia letkuja mitä baareissakin oli käytössä, joten halusin ostaa vielä sellaisenkin. Ostamani piipun imuletku oli hieman onnettoman näköinen muovinen rimpula, ja "oikeat" letkut tehdään nahasta. Mies tutki ostamaani piippua ja oli näkevinään useitakin eri ongelmia siinä. Ehkä niitä ei kuitenkaan ollut tai mies hieman liioitteli saadakseen aikaan isommat kaupat. Mies kuitenkin kaivoi jostain pöytänsä alta uuden pullo-osan, poisti pullon ja piippuosan väkisen kumitiivisteen ja korvasi sen kiertämällä tilalle valkoista kangasteippiä. Samoin vaihtui letkuosan juuressa oleva tiiviste uuteen sekä savinen pesä isompaan. Pesäkin sai ympärilleen samaa teippiä, että liitos olisi tiiviimpi. Sain myös kunnollisen suukappaleen, mikä aiemmin ostamastani bongista puuttui. Koko läjästä ukko pyysi 80 liiraa, joten kaivoin miehen varaosalaatikosta läjään vielä rullan samaa kangasteippiä ja lupasin maksaa 60 liiraa. Tämä oli kauppiaan mielestä erittäin hauskaa ja kaupat tehtiin. Nyt oli ainakin riittävät vermeet pössyttelyyn, ja ehkä bongeja voisi viritellä kotioloissa itse Hasanin tyyliin, kun pullojakin oli nyt kaksi. Kaikki vermeet ja tupakat yhdessä maksoivat vajaat 40 euroa.

Basaarialuetta tuli kierrettyä vielä laajemminkin. Siljalle tarttui mukaan pashmina-huivin kauppiaalta, joka puhui hyvin englantia ja tiesi Suomestakin yllättävän paljon. Lisäksi löytyi uusia boksereita sekä kummitytölle prinsessamekko. Minä en löytänyt itselleni sopivia sulttaanin vermeitä vaikka sellaisia yritinkin katsella. Huivikauppias oli ihmetellyt ikääni, kun sanoin olleeni Alanyassa 18 vuotta sitten. Koska näytän yleensä ikäistäni nuoremmalta, miehen oli täytynyt kuvitella että matkasin tuolloin vielä lastenrattaissa - vaikka todellisuudessa olin ollut jo ysiluokkalainen.

Tinkaaminen kuuluu Turkissa maan tapoihin, ja mukisematta pyydetyn hinnan maksavat asiakkaat saavat osakseen salattua halveksuntaa. Täällä kaupankäynti on kuitenkin hieman hillitympää kuin mitä se oli Alanyassa 90-luvulla, huutelua ja tyrkyttämistä on huomattavasti vähemmän. Hinnoista ei ole mahdollista saada 80% alennuksia eivätkä kauppiaat lähde juosten perään jos kauppoja ei synny. Keskittäminen kannattaa Turkissakin, eli saa paremmat alennukset jos ostaa enemmän tavaraa samalta kauppiaalta.

Vaihtokauppaa en edes yrittänyt, vaikka se olikin ollut Alanyassa erittäin toimiva kaupankäyntimuoto. Tuolla muinaisella reissulla meikäläisellä oli mukana peruskoulusta nyysittyjä funktiolaskimia, jotka kävivät siellä hyvin kaupaksi. Kauppiaat pääsivät elvistelemään muille, joilla oli vain tavalliset laskimet. Ostettuani uuden walkmanin sain vanhani vaihdettua Leviksen farkkuihin. Eräs kauppias jopa osti kopiodun kasetin, johon olin nauhoittanut jotain 90-luvun poppia. Kuvittelin tehneeni hyvät kaupat kopioidusta kasetista, mutta todellinen nero olikin ollut ostaja; seuraavana päivänä sama poppi soi kadun kaikissa liikkeissä ja mies oli ilmeisesti tehnyt niillä hyvän tilin. Tuohon aikaan ei vielä ollut nettiä eikä kaikki musiikki ollut jaossa kaikkialla.

Okei, takaisin nykypäivään. Basaarialue oli niin sokkeloinen, että sieltä pois pääsemiseksi tarvitsin navigaattorin apua. Euron maksanut sovellus oli hieman epätarkka ja sijainti päivittyi hieman viiveellä, mutta oli silti hintansa väärti. Meikäläisen täppärissä ei ole 3G-liittymää eikä edes paikkaa SIM-kortille, joten ilman nettiyhteyttä toimiva navigaattori on aika kätevä. Useissa EU:n ulkopuolisissa maissa kännykän käyttö on muutenkin järjettömän hintaista, kun roaming-maksut ovat käytössä.

Matkalla hotelliin poikkesin samassa kaupassa ostamassa vielä oluen, sillä menomatkalla juomatta jäänyt oli jo tässä vaiheessa kusilämmintä. Respan kaveri tutki piippuni ja arveli että olin onnistunut tekemään hyvät kaupat. Samaa mieltä oli myös viereisen ravintolan portsari. Ostosten kanniskelu mukana ei ole järkevää, sillä tällöin saa osakseen paljon enemmän huutelua ja tyrkyttämistä kuin normaalisti. Jätimme kaiken ylimääräisen hotelliin. Jos kanniskelee mukanaan olkalaukkua ja housuissa on taskuja, mahtuu kaikki oleellinen hyvin kulkemaan mukana.

Basaarissa oli yllättäen kulunut aikaa vaikka kuinka, ja nyt olikin jo ilta. Etsimme ravintolan ja menimme syömään paikkaan, jonka sisäänheittäjä mainosti paikan erinomaista sapuskaa. Valinta oli hieman huono, sillä paikka oli yleiseen tasoon nähden hieman kallis eikä ruoka mitenkään erityisen maukasta. Ilmajoen sulttaani tilasi "Sulttaanin suosikin", mikä oli rullalle käärittyä lammasta pinaatin kera. Ihan hyvää, mutta parempaakin on reissun aikana tullut syödyksi. Illan päätteeksi aikaisin nukkumaan... tai no, taisin minä sen yhden oluen vielä juoda.

 

<< Edellinen 3/4 Seuraava >>