Autolla Andalusian Aurinkoon

Espanja 12.-26.6.2010

Calmisto World / Matkat / Espanja

Hotel Husa Nuevo, Madrid, 14.6.2010

Syömään lähtö lauantai-illalla venähtikin niin myöhälle, että lähistöltä ei enää löytynyt ainuttakaan avoinna olevaa ravintolaa. Nälänhädän osuessa kohdalle apuun tulevat kuitenkin tapas-baarit, joissa voi nappailla perinteisiä espanjalaisia pikkueväitä ja juoda bisseä kyytipojaksi. Tapaksia on tarjolla paikasta riippuen montaa sorttia: kinkkuja, makkaroita, kasviksia, mereneläviä, juustoja sekä muita herkkuja, joista voi kasata itselleen sopivan aterian. Tapastelu on tyypillistä paikallista kulttuuria, eikä tässäkään baarissa ollut meidän lisäksemme ainuttakaan turistia, mutta olimmehan me sentään lähemmäs kymmenen kilometrin päässä ydinkeskustasta. Espanjalaiset aterioivat yleensä aina tiettyyn kellonaikaan, ja monet ravintolat ovat muulloin kiinni.

Astuimme ensimmäisen kohdalle osuneen baarin ovesta sisään sankan savupilven keskelle. Täällä suurin osa ihmisistä tuntuu polttelevan, eikä tupakkalakeja olla vedetty niin naurettavan pitkälle kuin monissa muissa Euroopan maissa, Suomi mukaan luttuna. Jopa tarjoilijat sauhuttelivat rennosti tiskin takana ja joivat myös olutta tilauksia odotellessaan. Toisaalta se oli paljon kodikkaampaa, kun työntekijätkin ovat hieman hengessä mukana. Suomessa ollaan niin jäykkiä ja kaikkia sääntöjä noudatetaan pilkuntarkasti. Baarissa ei juuri turisteja näkynyt ja näillä kulmilla tuskin muutenkaan, joten palvelua saa lähinnä espanjaksi. Illallisen tilaaminen meni täysin arpapeliksi, mutta sentään saimme perunalla täytetyt munakkaat, sekä perinteisiä espanjalaisia makkaroita patongin kera. Olut oli hyvää, vaikka merkki ei missään vaiheessa selvinnytkään.

Lähes koko maahan oli luvattu sadetta sekä eiliseksi että täksi päiväksi. Eilen täällä Madridissa on kuitenkin kaikista pelotteluista huolimatta paistanut aurinko suurimman osan päivää, muutamaa vesipisaraa lukuun ottamatta. Lämpötila on ollut parinkymmenen paremmalla puolella.

Lähdimme aamupäivällä liikkeelle kohti Casa di Campoa, valtavaa puistoaluetta, josta löytyy Parque de Attracciones sekä Zoo & Aquarium. Ajoitus osui nappiin, sillä olimme huvipuiston portilla hieman ennen ovien aukeamista. Parkkipaikka oli vielä lähes tyhjä muutamaa koululaisbussia lukuun ottamatta, joten saimme vapaasti valita parkkiruudun ihan porttien läheltä. Huvipuistosta löytyi mukavasti vinkeitä laitteita, ja perheen pienimmille oli kokonaan oma alue possujunineen. Lisäksi oli useita vesiajeluita, joista kahdessa kävimme ja molemmissa myös kastuimme kunnolla. Tiina uskalsi tulla mukaan useimpiin laitteisiin, mutta mielestäni silmien sulkeminen ajelun aikana on kyllä fuskaamista.

Eläintarhassa oli paljon eksoottista nähtävää valkoisesta tiikeristä delfiineihin, useimmat otukset tekivät muutakin kuin vaan röhnöttivät paikoillaan ja eläinten aitaukset oli toteutettu niin, että niitä pääsi ihmettelemään todella läheltä. Eläinten ja yleisön välissä oli usein syvä vallihauta, eikä valokvaamista häiritseviä korkeita aitoja ollut. Sarvikuonoilla oli tappelu menossa, mikä keräsi paikalle runsaasti yleisöä. Strutsit olivat hauskoja syömisautomaatteja, jotka rouskuttivat käytännössä kaiken, mitä tarjottiin. Sellaisessa linnussa on voimaa, ja se myös näykkäisee aika kovaa, jos sormet sattuvat jäämään väliin. Minulla ei ollut mitään tarjottavaa, joten nyhdin otuksille jotain vihreää läheisestä pusikosta, ja sain sormeni nokan väliin vain kerran. Akvaario ei ollut suuren suuri, mutta sinne oli osattu poimia merestä kaikkein näyttävimmät kalat sekä muut otukset. Huvittelupäivästä kertyi hieman kuluja, sillä hintataso oli Suomen tasoa, huvipuiston ranneke maksoi 29€, eläintarhan lippu 18€.

Casa di Campolla meni koko päivä, jonka jälkeen etsimme lähistöltä sopivaa ruokapaikkaa. Ruokaravintolat olivat nytkin kaikki kiinni, mutta jälleen apuun tuli tapas-baari, josta sai kahden hengen illallislautasen 32 euron hintaan. Espanjalaiset syövät paljon lihaa, ja tämä annos sisälsi sitä useammassakin muodossa. Lisäksi oli jälleen chorizo-makkaroita sekä myös mustaa makkaraa, mikä oli tamperelaista serkkuaan hieman mausteisempaa. Nyt ruokajuomaksi piti valita kokis, sillä aterioinnin jälkeen jouduin ajamaan vielä takaisin hotellille.

Tähän liikenteeseenkin alkaa vähitellen tottua, vaikka melkoista härdelliä se on silti. Täältä löytyy useamman kaistan liikenneympyröitä, kilometrien pituisia tunneleita, bussi- ja taksikaistoja, mitä omituisimpia risteyksiä ja tietenkin niitä lukemattomien kaistojen levyisiä baanoja. Espanjalainen erikoisuus liikenteessä on auton pysäyttäminen ajokaistalle hätävilkut päällä, minkä jälkeen aletaan kaikessa rauhassa purkamaan kuormaa takakontista. Toinen temppu on röyhkeä punaisia päin ajaminen, johon itsekin syyllistyin useita kertoja huonon esimerkin vuoksi. Maassa maan tavalla! Menomatkalla Casa di Campolle sain jo kunnian rääkättää jollekin, ja paluumatkalla ajoin vain kerran ohi oikean risteyksen, mitä pidän erittäin kovana suorituksena.

Illalla varasin hotellin Toledon keskustasta, jonne on tarkoitus ajella myöhemmin tänään, heti kun kuninkaallinen palatsi sekä katedraali on nähty. Espanja on aarreaitta kaikille niille, joita kulttuuri ja arkkitehtuuri kiinnostavat, mutta itse voin kokemuksesta sanoa, että hienojen kirkkojen ja muiden rakennusten ihastelemiseen kyllästyy, jos niitä näkee liikaa. Meillä on tarkoituksena tämän reissun aikana katsella kohdalle osuvista vain kaikkein hienoimmat, joihin kuuluvat ainakin La Mezquita Córdobassa, Alhambra Granadassa sekä Sagrada Familia Barcelonassa.

Nyt pitäisi ensin herättää Tiina, kerätä tavarat kasaan ja siirtää ne autoon. Sitten etsimme metroaseman ja sukellamme Madridin ydinkeskustan ihmisvilinään.

<< Edellinen 2 / 8 Seuraava >>