Autolla Andalusian Aurinkoon

Espanja 12.-26.6.2010

Calmisto World / Matkat / Espanja

Hotel Husa Nuevo, Madrid, 12.6.2010

Tämä juttu kertoo matkastamme Espanjan aurinkoon kesällä 2010. Tarkoitusena on kiertää maata vuokratulla autolla melko vapaan reissusuunnitelman mukaan, lähtien liikkeelle Madridin Barajasin kentältä päätyen lopulta sinne takaisin. Lennot varasimme jo huhtikuussa netin kautta, ja melko pian tämän jälkeen Islannissa sijaitseva, älyttömän monimutkaisesti nimetty tulivuori otti ja purkautui ja matkan toteutuminen kävi hieman epäselväksi. Onneksi tuo kuitenkin lopetti tuhkan sylkemisen ennen matkan alkua eikä lentoja oltu enää peruttu. Hintakilpailun lennoista voitti yllättäen KLM, jonka lennot Helsingistä Amsterdamin kautta maksoivat 216€ henkeä kohden. Siis edesakaisin. Auton olin myös varannut Sixtiltä jo etukäteen, ja Polon voisi kuitata mukaansa suoraan Madridin kentältä. Auto oli Sixtin malliston halvimmasta päästä, sopivan pieniruokainen eikä liian iso kapeilla kaduilla ja ahtaissa kaupunkien keskustoissa kruisaillessa, ja myös hintaluokan ainoa, jota viitsii kutsua autoksi.

Tutkimusretki KLM:n sivuille ratkaisi lopullisesti sen, että päätin raahata tämän läppärin matkalle mukaan. Koneet ovat sallittuja matkustamossa normaalien käsimatkatavaroiden lisäksi, ja säännöt sallivat 23 kiloa sen perinteisen 20 kilon sijaan, eli juuri sen, mitä tämä rohju laukkuineen painaa. Lisäksi minulta löytyy tympeitä muistoja Intian nettikahviloista viime vuoden kesältä: koneet olivat vanhoja paskoja, täynnä matoja, näppikset enemmän tai vähemmän hakattu hajalle ja yhteyskin yleensä antiikkisen hidas. Nyt bloggaaminen toivon mukaan olisi helpompaa. Matkan suunnittelun jätin ihan viime tinkaan kuten tavallista; päivää ennen lähtöä tuli surffailtua vähän netissä ja mietittyä reittiä, merkattua ylös osoitteita, ja päätimme sitten lopulta vielä varata Madridista hotellin pariksi yöksi jo ennakkoon. Normaaliin käytäntöönhän on perinteisesti kuulunut varata etukäteen ainoastaan lennot ja jättää kaiken muun murehtiminen hevosten ongelmaksi.

Suuremmissa kaupungeissa hotelleja on mielettömän paljon, monen tasoisia, ja hinnaltaan noin 50€:sta ylöspäin. Majoitusvaihtoehtoja surffaillessani huomasin, että hotellin tähtiluokitusella on hyvin vähän tekemistä hinnan kanssa: Yhden tähden murjussa yö maksaa kuitenkin vähintään sen 40-50€, mutta kämppä laatuhotellista vähän kauempaa keskustasta irtoaa samalla hinnalla. Tietenkin tonnin yöstä veloittavia hotellejakin löytyy niille, joilla rahaa on liikaa. Husa Nuevo Madrid on neljän tähden paikka, missä saunan sekä kylpyosaston käyttö sisältyy hintaan.

Lähtö kentälle oli varhainen, sillä siellä oli oltava jo viideltä aamulla. Lentoa edeltävän yön vietimme veljeni luona, minne sain myös oman autoni jättää parkkiin, mikä säästi meiltä kasan euroja. Lentokentällä pysäköinti on kallista lystiä. Lisäksi sain lainaksi myös kelvollisen navigaattorin jonka turvin Espanjassa on tarkoitus liikkua, sillä oma vanha Tomppani hallitsee vain Pohjoismaat. Vuokraamostakin olisi laitteen saanut mukaan, mutta ei ilmaiseksi, ja kahden viikon laitevuokran hinnalla ostaisi jo uuden.

Finnair vaihtoi Euroopan lennoillaan ruuat sämpylöihin, ja sama trendi tuntuu vallitsevan muissakin yhtiöissä. Aamulla Amsterdamin koneessa KLM tarjosi pullan ja juustosämpylän, lounaalla Madridiin lennettäessä 2 voileipää. Naudanpaisti-majoneesileipä oli ihan hyvää, mutta juusto-viikunamarmeladiviritys oli jo melko eksoottinen eväs jopa minun makuuni. Eihän tällaisilla sapuskoilla nälkä tietenkään kauaa pysy loitolla, joten Amsterdamin kentällä oli pakko etsiä ruokapaikka, ja huitaista jonkinlaiset pizzat naamariin. Luppoaikaa oli useita tunteja, mutta ei kentältä kuitenkaan viitsinyt lähteä sompailemaan minnekään. Ulos menimme haistelemaan hieman hollantilaista ilmaa, ja tämän takia jouduimme sitten käymään kaikki turvatarkastusrutiinit uudelleen läpi. Jatkolennolle olisi päässyt toki siirtymään helpomminkin, mutta Schipolin kusiselta kentältä en löytänyt tupakointiin soveltuvia tiloja mistään, joten ulos oli jo siksikin mentävä. Tupakkiakvaariokin löytyi myöhemmin, mutta sen eteen joutui matkaamaan satoja metrejä liukuhihnaa pitkin. Madridiin selvittiin neljän jälkeen iltapäivällä.

Autovuokraamon tiski löytyi kentän alimmasta kerroksesta hetken etsinnän jälkeen. VW Poloja ei kuitenkaan ollut ainuttakaan paikalla, joten jouduin valitsemaan Minin ja Peogeotin välillä, päätyen jälkimmäiseen, jota pidin kahdesta pahasta pienempänä. Golfista olisi joutunut pulittamaan lisähintaa. Tiskiltä sain mukaani avaimet ja kuitin, joka annetaan virkailijalle vuokraamon parkkipaikalla. Auto löytyi, mutta navigaattorin johdolle en löytänyt mistään liitäntää, joten jouduin palaamaan kopissa istuvan naisen luo kysymään, mahtaako tämän päivän ranskalaisissa koppimopoissa olla enää tupakansytytintä lainkaan. Yllättäen se löytyikin sitten tuhkakupin luukun takaa piilosta, joka oli varmaankin ainoa paikka, minne en itse ollut huomannut kurkistaa.

On sanomattakin selvää, että Madridissa on täysin kusessa ilman navigaattoria tai pätevää kartturia, sillä liikennettä riittää, risteykset ovat mitä kummallisimpia virityksiä eivätkä espanjalaiset juuri noudata liikennesääntöjä. Kuskina olevan on keskityttävä liikenteeseen eikä siinä oikein uskalla paljoa katsella ympärilleen. Hotellille pääsy sujui kuitenkin ripeästi lentokentältä M-30 tietä pitkin, jossa oli äkkiseltään laskettuna parhaimmillaan 14 kaistaa useassa eri ryhmässä. Pysäköin auton tien sivuun hotellin eteen. Niin näyttivät kaikki muutkin tekevän, ja vasta respan äijä kertoi tien olevan oikeasti kaksisuuntainen, eli kaikki tien vasemmalle puolelle pysäköidyt autot omani mukaan lukien seisovat siis ajokaistalla. Annoin asian olla. Kirjauduimme sisään hotelliin.

Täällä toimii netti sekä piuhalla että langattomasti eikä sen käyttö maksa mitään, eli voin työntää tuotokseni nettiin suoraan huoneesta. Kirjoittaessani voin myös vetää jopa röökiä, sillä Espanjassa huoneen savuttomuus on hotellissa erikseen pyydettävä asia, ainakin vielä kirjoitushetkellä. Joistain lakimuutoksista on kuitenkin ollut puhetta. Useimmissa hotelleissa on langaton yhteys käytettävissä, joten on harmi, ettei tämä Linuxin versio ymmärrä koneeni WLAN-korttia. Onneksi ethernet-piuha tuli otetuksi mukaan.

Naamakirja on hanurista. Se huomasi, että yritän loggautua sisään niinkin epätavallisesta paikasta kuin Espanjasta, ja ryhtyi arvuuttelemaan minulta kavereitteni kuvia, selvittääkseen olenko se minä oikeasti, joka yrittää tilille kirjautua. Kun en keksinyt kenen profiilista se käsilaukun kuva oikein voisi olla, minut luokiteltiin huijariksi ja kehotettiin kokeilemaan onneani uudestaan aikaisintaan tunnin kuluttua. Seuraavassa arvonnassa voitin loulta jättipotin, oikeuden käydä omilla sivuillani, eikös olekin hienoa? Homman epäreiluutta lisäsi vielä se, että Tiinalta kysyttiin vain syntymäaikaa, ilman kuva-arvoituksia.

Nyt odottelemme nälissämme ravintoloiden aukeamista. Tiina sukelsi kylpyammeeseen, ja minä aloitin kirjoittamaan tätä ensimmäistä tekstiäni. Espanjalaiset syövät päivällisensä myöhään, ja netissä väittävät että joudumme odottamaan jonnekin klo 22.00 saakka. Täällä sataa vettä. Keli ei juurikaan eroa siitä mitä se oli Suomessa, sillä koko ajomatkan Seinäjoelta Vantaalle vettä tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Toivottavasti respasta saa sateenvarjon, sillä sellaista en älynnyt ottaa mukaan.

1 / 8 Seuraava >>