Telttaretki Islantiin

4.6.-21.6.2012

Calmisto World / Matkat / Islanti

Päivä 7, Sunnuntai 10.6. Heydalur - Hólmavik

Myöhään valvomisen takia myös nukuin omalla mittapuullani myöhään, ja samoin tekivät muutkin. Olin kuitenkin ensimmäisenä jalkeilla, joten viritin grillin ja rupesin laittamaan lampaansydämiä viipaleiksi. Ei minulla ollut paljoakaan odotuksia niiden maun suhteen, sillä ne olivat olleet lähes ilmaisia. Lisäsin vähän tomaattisalsaa niiden päälle käännellessäni, sillä grillausöljyä ei ruokavarastosta löytynyt.

Yritin tarjota niitä tytöille aamiaiseksi heidän herättyään, mutta ei kummallekaan kelvannut. Mausteita olisi saanut olla enemmän. Söin puolet, ja kyllästyttyäni heittelin loput nilkuttavalle koiralle, jolle ne paremmin maistuivat. Sille kelpasivat myös kaikkein sitkeimmät palat, joita oma purukalustoni ei saanut muunnettua nieltävään muotoon. Viimeisen palan, joka oli pudonnut ritilän välistä hiilille ja palanut korpuksi kettu kävi myöhemmin nappaamassa ojasta kun hiililäjä oli hieman ehtinyt jäähtyä.

Koko iltapäivä ja alkuilta menivät rötväämisen puolelle, sillä ei kukaan meistä jaksanut lähteä minnekään. Suen kanssa kävin uimassa kylpylässä – joka oli myös hieman keskeneräinen ainakin suihkuosaston suhteen, mutta ilmainen leirintäalueen vieraille – Dianen keskittyessä lähinnä seurusteluun piskin kanssa, joka myös ilmeisesti kuului paikan kantahenkilöstöön. Hän oli myös lainannut kasan kirjoja ravintolan pienestä kirjastosta, lähinnä Islannin luontoa käsitteleviä teoksia. Minä kokkasin myöhäisen lounaan tölkkilihapullista ja nuudeleista primuksessa. Astiat jouduin tiskaamaan vessassa, sillä pesupaikan putket olivat jostain syystä poikki. Vessan seinässä olevassa lapussa sanottiin että kuumaa vettä joutuisi hieman odottamaan, mutta 5 minuutin kuluttua kyllästyin ja pesin astiat kylmällä vedellä.

Olin päättänyt jatkaa Hólmavikiin vielä samana iltana, mutta tyttöjen olisi palattava pian Reykjavikiin, sillä Dianella oli vähemmän lomapäiviä ja hänen lentonsa Bostoniin lähtisi keskiviikkona ja tytöt joutuisivat palauttamaan autonkin. Sovimme Suen kanssa, että näkisimme matkan loppuvaiheilla uudestaan. Meillä oli sama lentopäivä – torstai 21.6. – joten olisimme molemmat Reykjavikissa tuolloin. Diane lupasi viedä minut katsomaan Salemin kuuluisaa noitakäräjäpaikkaa sitten joskus, kun eksyisin Bostoniin. Minä pakkasin kamani autoon, hyvästelin molemmat tytöt ja lähdin ajamaan. Sue vilkutti vielä pitkän matkan päästäkin.

Oli myöhä, kun pääsin perille Hólmavikiin. On hienoa, miten Islannin luonto on aina hieman erilaista joka paikassa, joten maisemiin ei kovin äkkiä ehdi kyllästyä. Aika suuri osa etapista oli karua ylänköä, jossa sulavat lumikentät muodostivat pieniä puroja sekä vesiputouksia, jotka reunustivat tietä molemmin puolin. Auringonpaisteelle ei tuntunut löytyvän loppua. Perillä pystytin leirini kokemuksen tuomalla varmuudella nopeasti, grillasin iltapalat ja painuin nukkumaan.

Päivä 8, Maanantai 11.6. Hólmavik - Akureyri

Herättyäni melko aikaisin totesin että yö oli ollut jälleen kylmä. Teltan sisäseinille oli tiivistynyt kosteutta. Vissypullon sisältö ei ollut jäässä, muttei kaukana siitä. Tähän mennessä olen nukkunut kaikki telttayöni täysissä pukeissa, mutta hostelleissa on taas ollut niin kuuma että makuupussista halusi lähinnä ulos kaiken aikaa. Maalämpö ei taida Islannissa maksaa juuri mitään, sillä kylmiä sisätiloja on vaikea löytää mistään.

Lähdin tutkimaan hieman uneliaan oloista kalastajakylää lähemmin päätyen lopulta noitamuseon ovelle. Näyttely kertoi noituudesta sekä noitavainoista Islannissa 1700-luvulla ja sisälsi melkoisen määrän mielenkiintoista juttua niille, jotka jaksoivat lukea. Esillä oli myös kasa noitakäräjien todistusaineistona käytettyä tavaraa, kuten puunpalasia joihin oli kaiverrettu maagisia symboleja.

Aulassa oli tietokone jota sai vapaasti käyttää, joten istahdin siihen joksikin aikaa surffaamaan kuraattorin tarjoillessa minulle teetä. Kehuin mahtavia ilmoja miehelle vain kuullakseni, ettei vastaavaa ollut ollut alueella kymmeniin vuosiin. Kahden viikon tauoton auringonpaiste oli asia, josta paikalliset tulisivat puhumaan vielä pitkän ajan päästä. Kerrottuani, että olin nimenomaan tilannut nämä kelit lomani ajaksi ukko nauroi ja kiitti kohteliaasti. Mies kertoi myös että sadetta tulisi olemaan enemmän nimenomaan maan eteläosissa, mutta pohjoisessa on silti normaalisti yleensä viileämpää, synkempää sekä tuulisempaa.

Päätin jatkaa matkaani itää kohden. Etappi oli matkan ehdottomasti pisin, sillä ainakaan tien läheisyydessä ei tuntunut olevan paljoakaan näkemisen arvoisia paikkoja. Niinpä päädyin ajamaan aina Akureyriin asti. Jokin teki minut niin väsyneeksi, että jouduin pysähtymään useita kertoja ja käveleskelemään tuulisessa säässä vain piristyäkseni sen verran, että jaksaisin pysyä hereillä ratin takana. Ehkä syynä oli muinaisten noitien taikomat loitsut museossa?

Akureyrissä katsastin läpi molemmat leirintäalueet, mutta keskustan tuntumassa sijaitseva alue oli suojattu puomein ja autolla liikkumista oli rajoitettu, joten pidin paikkaa liian tiukkahenkisenä omiin tarkoituksiini. Hamrar oli taas liian kaukana ja luultavasti todellinen perhehelvetti kirkuvine lapsineen, sillä partiolaiset olivat rakentaneet alueen täyteen leikkipaikkoja. En mennyt porttia pidemmälle. Päätin palata keskustaan ja ja etsiä hostellin. Akureyri Backpackers oli keskustan ytimessä, ja alle kahden sadan metrin päässä oli parkkipaikka, joka olisi kyltin mukaan (kai) ilmainen huomiseen klo 10 saakka. Varmistin asian respasta, ja näin asia myös oli.

Hostelli oli muutenkin asiallinen ja varustelutasoltaan hyvä – ainoastaan pesula puuttui – ja lähes naurettavan halpa – vajaat 12 euroa yö. Näin halpaa ei käsitykseni mukaan Islannissa kuuluisi olla missään. Ehkä kyseessä oli jokin kampanja? Tai sitten myöhään illalla tyhjät punkat myytiin halvemmalla. Kahdeksan hengen huoneessa meitä oli vain kolme, minä ja kaksi saksalaista miestä. Tein itselleni myöhäisen illallisen tyhjässä keittiössä, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Paistoin yksinkertaisesti makkaraa ja sipulia tomaattisalsan kera, ja keitin kyytipojaksi makaronia. Söin puolet ja sulloin kattilan jääkaappiin – söisin siitä tukevan aamiaisen vielä huomenna.

Akureyri oli hieman suurempi kaupunki, ja tulin kierrelleeksi keskustan ympäristössä jalan pelkästään katsellen arkkitehtuuria. Kaupungissa oli paljon värikkäitä asuintaloja, joiden julkisivu oli tehty tiilin muotoon prässätyistä peltilevyistä. Oli myös taloja, jotka oli vuorattu puisilla suomuilla, mikä oli jo hieman erikoisempaa. Peltiä olen nähnyt seinissä ennenkin, mutta luultavasti lähes kaikki puu on tuontitavaraa ja sen verran kallista, että suomutalot kuuluvat kaupungin rikkaille. Monet islantilaiset talot luovat parakkimaisen vaikutelman peltiseinillään ja terassien täydellisellä puuttumisella, mutta Akureyrissä talot on osattu rakentaa tyylillä. Muutenkin kaupunki oli oikein kaunis ja riittävän suuri houkutellakseen isommankin lauman turisteja, mutta jostain syystä niitä ei juuri näkynyt.

Päätin käväistä aikani kuluksi baarissa, sillä nyt olin selvästikin paikassa, josta niitä löytyisi enemmänkin. Ihmetyksekseni osuinkin ensimmäisenä paikallisen AA-ryhmän ovelle. Ovi oli auki ja kadulla oli miehiä tupakalla. Päätin silti mennä mieluummin baariin ja juoda kylmän oluen. 900 kronaa tuntuu olevan normi tuopin hinnasta puhuttaessa, sillä tähän mennessä hinta on ollut sama jokaisessa paikassa ja huolimatta siitä, mistä hanasta juoma lasketaan. Minä join tuopin Polar Beer-olutta, joka maistui normaalilta lagerilta, mutta oli pehmeävaahtoisempaa. Tulin samalla ajatelleeksi, miten hölmösti suomalaisille rakkaan Karhu-oluen nimi kääntyy englanniksi. Baarissa oli melko hiljaista, ehkä johtuen maanantai-illasta.

Minua aina niin huvittaa katsella eteläisemmistä maista tulevia turisteja, joita Islannin valoisat yöt tuntuvat niin kovasti häiritsevän. Palattuani baarista saksalaiset huonetoverini olivat kiskoneet alas kaikki mahdolliset rullakaihtimet yrittäen tehdä huoneesta niin pimeän kuin suinkin. Suomen kesät ovat samanlaisia, joten minua valaistus ei häiritse pätkääkään.

<< Edellinen 4 / 10 Seuraava >>