Blogi

Calmisto World / Blogi / Telttaretki Islantiin - suunnittelua osa 2.

Telttaretki Islantiin – suunnittelua osa 2.

Lisätty 3.5.2012

Ainoa merkittävä muutos reissun suunnitelmaan on ollut se, että siskoni Aino päätti haluta myös mukaan. Alkujaan olin lähdössä Islantiin yksin. Asian ollessa vielä mietinnässä lippujen hinnat samoille lennoille romahtivat ensin 220 euroon, jonka jälkeen ne sitten pompsahtivat 280 euroon. Koneessa oli onneksi tilaa, samoin hostellissa josta varasin vielä yhden makuupaikan lisää. Kahdestaan on aina halvempaa matkustaa, sillä useimmissa majapaikoissa huoneen hinta on sama yhdeltä kuin kahdeltakin. Samoin jaamme kaikki auton kulut puoliksi.

Reittisuunnitelma

Miten Islantiin sitten olisi fiksuinta tutustua? Euroopan huonoimmaksi haukuttu tieverkko käsittää koko saaren kiertävän kehätien (joka on suurimmalta osalta jopa päällystetty) sekä lukemattoman määrän eri suuntiin haarautuvia kinttupolkuja ja pienempiä teitä. Yksinkertaisinta on siis tehdä täysi kierros saaren ympäri, jolloin suunnitelman vaikein osuus on päättää, kumpaan suuntaan lähtee Reykjavikista ajamaan. Vaikkei reitiltä paljoa poikkeasikaan, tulee kierrokselle silti mittaa toista tuhatta kilometriä. Islanti on todellisuudessa paljon suurempi saari kuin yleensä ajatellaan. Tämän lisäksi on huomioitava teiden huono kunto sekä se, ettei saarella ajella yhdeksääkymppiä lujempaa missään.

Luulin tehneeni hyvän ostoksen sijoittamalla tarjouksessa olleeseen navigaattoriin. 70 eurolla laajakuvanäytöllä varustettu uusi laite, jossa oli mukana 40 Euroopan maata. Kaupassa laitetta koriin poimiessani mietin, mahtaako Euroopassa edes olla niin montaa maata. Paketin avattuani selvisi kuitenkin että on, ja enemmänkin, sillä Islannin kartta ei lukeutunut tuohon joukkoon. Selvitettävien asioiden listalla olikin vielä hetki sitten se, voiko vehkeeseen lisätä vielä yhden kartan jälkeenpäin. Nettihän on pullollaan yhtä ja toista. Mutta nyt ei tarvitse, kun laite on hajalla. Olisi ollut fiksumpaa jättää se autoon lojumaan varkaiden armoille kuin sulloa sitä laukkuun, missä muut tavarat kolhivat näytön lasin ruvelle. Nyt vehje ei enää piittaa näytön tökkimisestä saati hakkaamisesta paskaakaan. Noh… joko etsin jostain uuden laitteen tai sitten tyydyn vanhanaikaiseen paperiseen maantiekarttaan.

Majoitus ja leirintä

Majoittumispuoltakin on tullut hieman mietittyä, ja tarkoitus olisi hyödyntää telttaa ja makuupussia mahdollisimman paljon. Maassa on kymmeniä leirintäalueita, jotka ovat auki ainakin kesäisin, mutta kukapa estää pystyttämästä sitä erämaahankaan? Se ei ainakaan maksa mitään. Toisaalta erämaassa ei ole suihkuja, ei vessoja eikä soppakeittiöitäkään. Jos suihkuun pääsee edes joka kolmas päivä, on se mielestäni riittävä määrä henkilökohtaista hygieniaa tällaisella retkellä. Erämaaöitä ajatellen joukossa olisi ehkä oltava myös trangia sekä jotain ruokailuvälineitä. Luokitellaankohan keittimen kaasusäiliö lentokentällä retkeilyvarusteisiin vai räjähdysaineisiin? Vai olisiko vain helpompaa tyytyä tällaisina iltoina kylmiltään syötävään sissimuonaan? Polttopuuta voi olla lähes puuttomalta saarelta vaikea löytää.

Jos telttailu alkaa uuvuttamaan ennenaikaisesti, voi välillä ajatella jotain oikeaa majoitusliikettäkin. Omat telttailukokemukseni rajoittuvat hyvin pitkälti Nurmon seurakunnan poikaleireihin 80-luvulla, joten on täysin hämärän peitossa, pystynkö sellaisessa nykyään edes nukkumaan. Hintatasosta huolimatta syrjäisemmillä seuduilla voisi ainakin kokeeksi kysyä, mitä yö oikeassa hotellissa maksaisi.

Varusteet

Suurin osa tarvittavista varusteista on hankittu, ja täytyy myöntää ettei lysti ole tullut mahdottoman kalliiksi. Varsinkin, kun ottaa huomioon etteivät armeijan kamat yleensä mene rikki kun vasta rajussa käytössä, jos silloinkaan. Jos teltan kanssa reissaaminen sujuu hyvin, retkeilykamoille on kyllä käyttöä jatkossakin.

Tulin tilanneeksi hollantilaisen talvimakuupussin, brittiläisen maastotakin, topatun alustakin, saksalaisen taistelijan rinkan sekä siihen sopivan makuualustan. Luulisi näillä pääsevän jo aika pitkälle, kun listaan lisätään vielä valmiiksi kaapista löytyvät tekniset alusvaatteet, lämpimät villapaidat sekä kasa merinovillasukkia. Ja jos niinkin sattuu että Islannissa olisi todella lämmintä, joutuu matkavarustustaan täydentämään vielä sortseilla ja t-paidoilla. Ja sadetakilla. Islanti on sääoloiltaan niin vaihteleva, että melkein kaikkea olisi syytä olla joukossa.

Varusteiden pikaisen testauksen jälkeen voin sanoa, että maastotakki vaikuttaa oikein kestävältä ja on riittävän iso, että toppatakin voi sulloa sen alle. Saksalaisen alustakin hihat olivat aavistuksen lyhyet ja käsiä nostaessa helma nousi ylös, mutta luultavasti tuo kuitenkin asiansa ajaa. Jos öisin teltassa on kylmä, voisi takkia käyttää vaikka pyjamana. Tietenkin olisi parempi, jos toppatakki saisi pysyä repussa koko retken ajan. Makuupussia voisi kyllä testailla tuossa takapihalla sitten, kun ilmasto hieman lämpenee ja piha ehtii kuivua. Mahtaa olla naapureilla ihmettelemistä, kun aikuinen äijä leikkii teltan kanssa takapihalla! Ai niin, se teltta on edelleenkin hukassa. Toisaalta, eihän tuota ole kukaan vielä ehtinyt etsiäkään. To do-listalle sekin siis.

Käytetty armeijaroina haisee yleensä enemmän tai vähemmän tunkkaiselle varusvarastolle, mutta osa kamoista kömähti pahemmalta kuin sata venäläistä karvalakkia. Koko läjä on nyt pesty rinkkaa lukuun ottamatta, ja vermeitä viitsii ruveta nyt käyttämään.

Rinkka lojuu toistaiseksi vielä portaiden alla; olen ainoastaan ehtinyt säätää hihnat ja sovittaa makuualustan tilaansa. Reppu istuu selkään hyvin, mutta olisi varmaan syytä täyttää se tavaralla, että selviäisi mitä kaikkea sellainen nielee kerralla? Tuskin kaikkia kolmen viikon rojuja kuitenkaan, joten luultavasti otan mukaan toisenkin kassin, jonka voi sitten jättää vaikka autoon jos huvittaa ruveta patikoimaan.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, 400 euron autolla ei Islannissa ole mitään asiaa syvälle sisämaahan, missä esimerkiksi useimmat vuoret ja jäätiköt sijaitsevat. Näitä kuitenkin tekisi mieli katsomaan. Pahimmissa paikoissa on kelirikko koko kesän. Yksi vaihtoehto patikoinnille voisi olla islanninponi-express, jos noita hevoisia nyt joku esimerkiksi tarjoaa vuokralle jossain. Opastettuja retkiä on varmasti, mutta tarkoitus olisi lähinnä vältellä turistilaumoja. Aino on tenavana talleilla rampannut sen verran ahkerasti, että saattaa vielä nykyäänkin noista otuksista jotain tietää. Itse olen kerran elämässäni ratsastanut hevosella, joten luulisin että homma tarvittaessa onnistuu.

Loppukaneetit

Ylipäätään selvittämättömiä asioita on vielä paljon, mutta tavoistani poiketen en aio tällä kertaa stressata itseäni istumalla naama kiinni koneen näytössä kolmea reissua edeltävää päivää, sillä asiat kyllä varmasti selviävät paikan päälläkin. Suurinta nautintoa varmasti irtoaa saaren luonnonihmeistä, mutta tuskin niitäkään jaksaa paria viikkoa hämmästellä yhteen menoon. Islantilaiset ovat kuulemma kovia ryyppäämään ja juhlimaan, joten ehkä joissain isommissa paikoissa voisi pari oluenhuuruista iltaakin viettää?

Matkan alkuun on enää kuukausi aikaa, joten pian olisi kai aika ruveta jo laskemaan aamuja. Luultavasti päivitän tänne tietoja matkasuunnitelmaa koskien sitten, kun sellaista on edes vähän ehditty yhdessä pohtia. Viime kertainen tapaaminen meni vähän miten meni… muuta tekemistä riitti, eikä matkasta ehditty puhua juuri mitään.

<< Takaisin