Kenelle omatoimimatkailu sopii?

Calmisto World / Artikkelit / Kenelle omatoimimatkailu sopii?

On sanomattakin selvää, etteivät omatoimiset matkat sovi kaikille. Ne vaativat matkustajalta huomattavasti enemmän paneutumista ja erilaisten seikkojen huomioon ottamista kuin matkatoimistojen valmiiksi pureskellut konseptit. Kenelle ne sitten sopivat?

Olen luetellut tässä muutamia omatoimimatkailijalle tärkeitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Kaikki eivät tietenkään ole välttämättömiä ja joitakin asioita voi myös opetella, mutta jos et koe omaavasi seuraavista asioista juuri mitään, minä olisin hyvin varovainen lähtiessäni minnekään omin päin, tai ainakaan yksin.

Rohkeus

Moni on minulta kysynyt, miten minä uskallan lähteä yksin esimerkiksi Intiaan tuosta vaan, ilman matkatoimiston apua ja varaamatta edes hotellia etukäteen. Siinäpä kysymys. Minä vaan uskon selviytyväni eteeni tulevista asioista omin avuin. Mutta ei asia tietenkään niin ollut ensimmäisellä kerralla, vaikka kyseessä olikin vain 10 päivän reissu Saksan ja Ranskan rajaseuduille. Intiaan verrattuna lasten leikkiä. Minä uskon, että rohkeus tehdä uusia asioita ja heittäytyä epävarmoihin tilanteisiin on enimmäkseen synnynnäistä, mutta kuten sanotaan, kaikkeen tottuu ajallaan.

En siis tarkoita, etteikö kannattaisi lähteä jos jännittää, sillä se on selvä asia ensimmäisellä kerralla. Ja ehkä vielä viidennelläkin. Kannattaa aloittaa jollain helpolla jutulla, vaikkapa viikko Riikassa, Prahassa tai Berliinissä varaten lennot ja majoituksen vaikka etukäteen netistä. Tällaisella reissulla voi harjoitella kartanlukutaitojaan, ratikalla tai metrolla kulkemista vieraassa kaupungissa, totutella käyttämään vierasta kieltä ja ylipäätään selviytymään eteen tulevista tilanteista. Epävarmuuttaan voi hoitaa myös ottamalla asioista selvää etukäteen, rennosti kotona oman koneen ääressä. Onnistuneen reissun jälkeen on astetta helpompaa lähteä seuraavalle reissulle muutamaa kokemusta viisaampana.

Kielitaito

Matkustaessasi omin päin ulkomailla et todennäköisesti tule saamaan juuri missään palvelua suomeksi. Minä olen pärjännyt tähän mennessä hyvin pelkällä englannilla, mutta ei tarvitse lähteä Suomesta kauaskaan, kun törmää paikkoihin, joissa ihmiset eivät osaa sitäkään juuri puhua. Nuoret ovat usein iloinen poikkeus tähän, sillä kehitysmaissakin lapsia laitetaan nykyään kouluihin enemmän kuin ennen, ja englanti on yksi yleisimmistä kielistä. Jos sinulla on kielipäätä osata useampiakin vieraita kieliä, sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Suurin kynnys suomalaisilla tuntuu olevan uskallus. Moni osaa kieliä, mutta ei tohdi käyttää niitä. Omalla kohdallani joskus pentuna olimme perheeni kanssa Tunisiassa, ja alkukankeuden jälkeen englannin puhuminen lähti sujumaan ihan luontevasti, ja sitten loppuviikko hilluttiinkin paikallisten ahmedien ja tarekien kanssa ympäri Soussea. Taskusanakirja on hyvä apuväline maassa, jossa puhutaan kieltä jota et osaa.

Toki ilman kielitaitoakin pärjää, mutta on se huomattavasti vaikeampaa. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että jos kyseessä on tilanne jossa sinun on tarkoitus maksaa jostain, se onnistuu aina, vaikka olisit kuuromykkä. Jokainen osaa muutaman sanan jotain kieltä, ja lisäksi on olemassa viittomiset, taskulaskimet, kynät ja paperit. Kokonaan toinen juttu onkin se, jos haluaisit keskustella jonkun sikäläisen ihmisen kanssa. Minulle se on yksi hienoimmista ja antoisimmista asioista matkoilla, ja saatan uppoutua jaarittelemaan jonkun paikallisen kanssa vaikka tuntikausiksi, mikäli molemmilla riittää siihen aikaa ja halua. Kolmen viikon Intian kiertueen jälkeen aloitin toisinaan puheet englanniksi vielä kotimaassakin!

Sopeutumiskyky

Mitä jos kaupungissa on 40 astetta lämmintä, ja hotellihuoneesi ilmastointi lakkaa toimimasta? Tai tulit varanneeksi halvan majoituksen hostellin dormista, mutta yläpetillä makaava norjalainen kuorsaa niin että lasit helisevät etkä saa nukuttua? Odotat ravintolassa tunnin ateriaasi, ja kysyttyäsi asiasta tarjoilija sanoo, että koko tilaus on keittiössä unohdettu?

Rikkinäinen ilmastointi on selkeästi hotellin vika, jolloin ainakin minä vaatisin uutta huonetta tai vähintäänkin hyvitystä hinnasta. Rahakorvaus tuskin paljoa lohduttaa, jos muita vapaita huoneita ei ole, korjaaja tulee vasta aamulla ja huoneeseen meinaa tukehtua. Hostellien dormeihin taas ei ensinnäkään kannata mennä ilman korvatulppia. Se on selvää, etteivät kaikki halua nukkua samaan aikaan kanssasi, ja tosiaankin jotkut vain kuorsaavat, eikä sille voi mitään. Tilauksen unohtuminen ravintolassa ei ole tavatonta, sellaista sattuu ulkomailla. Hyvitystä kannattaisi varmaan pyytää tässäkin tilanteessa, mutta tarjoilijalle raivoamisessa tuskin on mitään järkeä. Vahinko on jo tapahtunut. Voi myös olla, että syvä pahoittelu asian johdosta on ainoa hyvitys, mitä tulet saamaan. Sekä tietenkin annoksesi tunnin verran myöhässä.

Jos menetät hermosi vähäisimmästäkin asiasta, sinun kannattaa ehkä majoittua tasokkaamman luokan hotelleihin ja evästää vaikka mäkkärillä. Tai sitten varata all inclusive-loma matkatoimistosta. Ylipäätään kannattaa totutella ajatukseen, että kun olet ulkomailla, et ole kotona Suomessa etkä myöskään saa välttämättä sellaista palvelua kuin mihin olet kotona tottunut. Monissa maissa suomalainen kiire on täysin vieras käsite, ja asiat hoidellaan rauhallisempaan tahtiin. Kun muistat olevasi ulkomailla, ja että asiat siellä tapahtuvat kyseisen maan tavalla ja hyväksyt tämän, asenteesi on kohdallaan. Jos taas vaadit Suomen oloja muuallakin, silloin kannattaa pysyä Suomessa! Mukavuutta saa rahalla olit sitten missä tahansa, mutta rahattoman on tingittävä mukavuudesta.

Huvittavimpia kuulemiani matkajuttuja olivat taannoin brittiläisten lomailijoiden tekemät valitukset matkatoimistoille. Meressä olikin kaloja, eikä sellaisesta oltu varoitettu! Tässä muutamia lisää!

Kärsivällisyys

Ahdistutko, jos viidennessäkään kokeilemassasi hotellissa ei ole ainuttakaan vapaata huonetta? Menetätkö malttisi, jos et löydä jotain tiettyä osoitetta, ja kädessäsi oleva kartta ei tunnu yhtään täsmäävän todellisuuden kanssa? Jos tarvitset junaliput, eikä lippukassan myyjä osaa puhua kuin puolaa? Taksikuski vaatii matkan päätteeksi tuplahintaa vedoten johonkin syyhyn, jota epäilet huijaukseksi? Lipussasi mainittua jatkolentoa ei tunnu olevan olemassakaan, vaikka koneen pitäisi lähteä tunnin kuluttua?

Jos ei tärppää viidennessä hotellissa, niin ehkä sitten seuraavassa. Tai sitä seuraavassa... Minä olen saanut aina katon pääni päälle jos olen halunnut, mutta joskus se on ollut työn takana. Osoitetapauksessa minä etsisin sopivan maamerkin, jonka avulla sykronoisin itseni kartalle. Voisin myös yrittää kysellä ohikulkijoilta. Puolalaisen lippukassan tapauksessa kaivaisin esiin kynän ja paperia, tai pyytäisin jotakuta toista tulkkaamaan. Useimmiten ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat. Kai sinäkin, jos joku ulkomaalainen tulisi kysymään neuvoa kotikaupungissasi? Taksikuskille minä en maksaisi ylimääräistä jo pelkän periaatteen vuoksi. Maksun oikeellisuus selviää sillä, kutsuuko kuski oikeasti poliisit paikalle, jos kieltäydyt.

Vimeisen esimerkin tapaus kuulostaa jo pahalta. Yleensä lähtöportit sulkeutuvat noin puolta tuntia ennen koneen lähtöä etkä pääse sen jälkeen enää koneeseen. Oletko oikeassa terminaalissa? Isommilla kentillä niitä on useita. Oletko muistanut siirtää kelloasi? Jatkolennon lähtöaika ilmoitetaan yleensä aina paikallisessa ajassa.

Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat täysin mahdollisia. Itse asiassa ne ovat kaikki joskus tapahtuneet minulle ollessani matkoilla. Vastaavia asioita voi siis tapahtua sinullekin, ja silloin on tärkeää, että osaat pitää pääsi kylmänä, kunnes oikea ratkaisu löytyy. Panikoimalla se jää yleensä löytymättä.

Ongelmanratkaisutaito

Mitä teet, jos pienestä rajakaupungista ei pääsekään junalla rajan yli, on keskiyö ja istut ulkona kylmenevässä säässä vailla tietoa majapaikasta? Näinkin voi käydä, ja pahemminkin. Muista, että ongelmiin ei ole pakko itseään järjestää. Viisaus kasvaa kokemuksen ja erehdysten myötä. Kokenut matkaaja tietää mistä etsiä hotellia vieraassa kaupungissa, selvittelee reittiään etukäteen ettei yllätyksiä tulisi, tietää mistä ostaa tavaraa ilman turistilisiä, tunnistaa huijausyritykset ja epärehelliset tyypit... toisin sanoen selviää kivuttomasti hankalistakin tilanteista ja osaa kulkea missä tahansa lähes yhtä luontevasti kuin paikalliset alkuasukkaatkin. Joskus kuitenkin eteen tulee tilanteita, joissa joutuu toteamaan ettei mahda asialle mitään.

Minä olen opetellut matkustamaan ilman sen kummempia pohjatietoja erehdys-ymmärrys-periaatteella, tehnyt asioita aluksi päin helvettiä, myöhemmin vain huonosti ja nyt jo kutakuinkin kelvollisesti, mutta jokaisen reissun jälkeen huomaan silti oppineeni taas jotain uutta.

Maalaisjärki

Jos jokin on tyhmää Suomessa, on se todennäköisesti tyhmää myös ulkomailla. Jos sammut illan päätteeksi puistoon ja aamulla kamerasi sekä lompakkosi ovat tiessään, voit syyttää vain itseäsi. Jos taas juutut ruuhkaan ja myöhästyt siksi junasta, voit myös osoitella itseäsi, kun et ymmärtänyt jättää aikatauluihisi yhtään pelivaraa. Kaikkeen ei kuitenkaan pelkkä järkeily riitä, ja matkakohteen olosuhteista, ihmisistä, tavoista ja kulttuurista kannattaa onkia tietoa jo ennen matkalle lähtöä, jolloin epämiellyttäviä yllätyksiä tulee vastaan vähemmän. Yleisin moka taitaa olla, että tulee loukanneeksi paikallisia ihmisiä tietämättään. Kokeilepa vaikka intialaisessa pikkukylässä syödä tai ojentaa jollekin rahaa vasemmalla kädellä, siis kädellä, jota maassa käytetään lähinnä perseen pyyhkimiseen!

<< Takaisin